Erkki Salminen 9.10.1953 – 12.11.2025

 

Kulttuuri ja taide työnä
– intohimona musiikki

 

Vaasalainen kulttuuripersoona Erkki Salminen ei palannut enää kotikaupunkiinsa Espanjan-matkalta. Hän oli 72-vuotias kuollessaan 12. marraskuuta 2025 Malagassa. Pohjanmaan museon alueellisen toiminnan päällikön tehtävästä hän ehti olla eläkkeellä yhdeksän vuotta, viettää aikaa rakkaiden harrastusten parissa, matkustella Anjan kanssa. Rhodoksella he olivat viettäneet 50. hääpäivää elokuussa.

Erkin ja Anjan yhteinen elämäntaival alkoi jo kouluvuosina. Ylioppilaskirjoitukset 1973, opiskeluaika Åbo Akademissa ja Turun yliopistossa, kummallakin työvuodet Pohjanmaan museossa 1980-luvun alusta alkaen.

Kun tyttäret syntyivät Erkki oli Vaasassa ensimmäisiä, joka vietti isyyslomaa. Karoliina ja Johanna

veivät Erkin urheilun pariin, yleisurheilukentille ja taitoluistelujäälle. Itse hän ei hikipisaraa urheillen vuodattanut, mökillä Vassorissa kirves kyllä heilui.

Erkki suunnitteli arkkitehdin ammattia. Piirustukset kouluajoilta kertovat Erkin taituruudesta ja pientenkin yksityiskohtien tärkeydestä. Monissa teoksissa on surrealistinen henki. Ei ihme, että Salvador Dali taiteilijana kiinnosti häntä.

 

Åbo Akademissa Erkki ja Anja aloittivat historianopinnot, etnologia pääaineena. Kuten monet vaasalaiset hekin valitsivat Åbo Akademin, koska sinne oli helpompi päästä ja samalla sai hyvän ruotsin taidon. Turun yliopistosta sai ottaa sivuaineita ja niin he tekivätkin. Hum.kand.-tutkinnon jälkeen Erkki jatkoi opintojaan yliopistossa geologia pääaineena, arkeologia ja taidehistoria sivuaineina.

Tikanojan Taidekodista Erkki Salminen sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa opiskeluaikana. Intendentti Tuttu Frejborg ohjeisti mm. että tuoreita luonnonkukkia on käytävä poimimassa Vaskiluodosta.  Yhden kesän Erkki oli Pohjanmaan museossa ennen kuin pari kesää kului arkeologisilla kaivauksilla Turun seudulla.

Pohjanmaan museon amanuenssina ja geologina Erkki aloitti 1982. Museon johtajana oli Sven-Erik Krooks. Työ oli vaihtelevaa, aineiston tutkimista, näyttelyiden kokoamista. Kuin varkain Erkistä kehittyi museolle oma valokuvaaja. Voi sanoa, että jokaisessa Hedmanin kokoelman taideteoksessa on Erkin sormenjäljet, hän kun kuvasi ne museonjohtaja Marianne Koskimies-Envallin ja Jaakko Linkamon tuhat sivuiseen The Karl Hedman Art Collection -teokseen 2009. Koskimies-Envallin tehdessä väitöskirjaa Erkki kiersi hänen kanssaan eri puolilla Suomea kulttuurikohteissa.

 

Mitalitaide ja musiikki – erityisesti äänilevykannet – olivat Erkin intohimoa. Bändien t-paidat kiehtoivat häntä, ja mielellään hän sujautti paidan päälleen. Maalaustaide oli läsnä koko ajan niin töissä, matkoilla kuin kotonakin, jonne kasvoi monipuolinen kokoelma mm. nimekkäiden vaasalaisten taiteilijoiden teoksia.

Suomen Mitalitaiteen killan jäsenenä hän hankki vuosittain vuoden taidemitalin ja kartutti laajaa kokoelmaansa hankinnoilla huutokaupoista ym. Mitaleissa voi nähdä Erkin kiinnostuksen pieniinkin yksityiskohtiin ja arkkitehtuurin. Kämmenellä pronssit painavat mukavasti.

Erkki kuunteli äänilevyjä. Elämykseen kuului äänilevykotelo kädessä, informaatio ja ennen muuta kansikuva. CD-levyjen kansissa ei enää samanlaista hohtoa ollut, kuin mitä LP-levyjen kannet tarjosivat. Moneen kertaan Erkki ehti katua sitä, että hän myi kokoelmansa, kun tytöille piti ostaa piano.

Erkin suosikkeja olivat mm. Moody Blues, Beatlesit, yleensäkin 80- ja 90-luku.

Monet yhdistykset saivat osansa Erkin asiantuntemuksesta niin jäsenenä kuin johtotehtävissäkin, mm. Vaasan taideyhdistys, Tikanojan taidekodin ystävät, Pohjanmaan historiallisen museon yhdistys, Vaasan seudun numismaatikot, Suomen taideyhdistys.

Vaasan Vasaman 100-vuotishistoriikin Erkki kirjoitti 2007.

Erkki Salmisen rakkaudesta kotikaupunkiin kertoo hän harrastuksensa rakennuskulttuurin. Kaupunkilehti Vaasaan hän kirjoitti asiantuntevia artikkeleita nykyisistä ja jo hävinneistäkin arvorakennuksista.

Erkki Salminen syntyi 9. lokakuuta 1953 Raumalla. Erkki oli parin kuukauden ikäinen, kun perhe muutti Vaasaan ja sähköinsinööri-isä aloitti työt Strömbergillä.

Erkki oli huomaavainen ja tyyni herrasmies, jota jäädään kaipaamaan monissa yhteisössä.

Anja sanoo, että Erkki lähti hymyillen . . . hänen sydämensä petti ennalta varoittamatta.