INNOSTUSTA, INTUITIOTA JA ROHKEITA KOKEILUJA

 

Iloinen ja puhelias kuvataiteilija Ia Kuula (s.1989) ottaa minut vastaan ekokauppa Ekosopissa, jossa hän päivisin työskentelee, ja jonka hän myös omistaa yhdessä miehensä kanssa. Kuulan taiteilijuus näkyy Ekosopissa: kaupan seinällä huomion vangitsee Kuulan värikäs teos nimeltä Moder jord. Kuula tarjoaa Ekosopissa jauhettua luomukahvia, ja istumme juttelemaan kaupan pieneen kahvilatilaan, josta näkyy Vaasan Rautatieaseman ihmisvilinä.

 

”Teen kuvataidetta tämän toisen työni ohella”, Kuula kertoo. ”90 prosenttia ajastani menee Ekosoppiin, ja taiteelle jää noin 10 prosenttia. Mutta pidän kyllä lujasti kiinni tuosta kymmenestä prosentista. Minulla on aamurutiini, että aamukahvia juodessa aina piirrän tai maalaan vähän. Maalaan myös joka ilta vaikka ihan pikkuriikkisen. On tärkeää tehdä joka päivä jotain, vaikka työ etenisikin hitaasti. Maalaan aina keittiössäni, ja värit ja pensselit ovat siellä kätevästi esillä, joten voin maalata nopeastikin jotain pientä, ilman että tavaroita tarvitsee ottaa erikseen esiin. Joskus harvoin voin myös ottaa vapaapäivän maalaamista varten, mutta sitä en ole tehnyt kovin usein, Ekosopissa on riittänyt sen verran paljon tekemistä.”

 

Kuula on opiskellut kuvataidetta Pietarsaaren ammattikorkeakoulu Noviassa sekä lukioikäisenä Uumajan Midgårdsskolanissa, mutta pitää siitä huolimatta itseään enimmäkseen itseoppineena kuvataiteilijana.

 

”Tuntuu että olen opiskellut kuvataidetta vain sieltä täältä. Olisi hienoa joskus perehtyä taideopintoihin oikein ajan kanssa”, Kuula toteaa.

 

Kuulan kipinä taiteen tekemiseen syttyi lukioikäisenä, mutta Uumajassa opiskelemisen jälkeen hän piti taukoa taiteen tekemisestä, muutti Ranskaan ja keskittyi enemmän kirjoittamiseen. Kuula kirjoitti runoja ja kirjoittaa niitä joskus vieläkin, ja hän haluaisikin tulevaisuudessa koota taidenäyttelyn, jossa olisi kuvien lisäksi myös tekstejä.

 

Vuonna 2018 Kuula aloitti maalaamisen toden teolla.  ”Löysin ojasta maalaamiseen soveltuvan levyn, ja käytin hevostallimme esteiden maalaamisesta jääneitä ylijäämämaaleja. Työskentelin oman keittiöni lattialla. Ensimmäisen maalauksen aihe oli auringonlasku, mutta valitettavasti ojasta löytynyt levy taipui niin, että maalaus oli ruuvattava suoraan seinään, sillä muuten se ei pysynyt siinä kiinni”, Kuula nauraa. ”Siitä huolimatta tajusin silloin, että minulla on paljon maalattavaa, paljon aiheita. En vain ollut aikaisemmin uskaltanut maalata, sillä tunsin ”oikeita” kuvataiteilijoita, ja ajattelin etten itse voi koskaan olla yhtä taitava kuin he.”

 

Aloittaessaan maalaamisen Kuula päätti, että on turhaa miettiä onko maalaus hyvä: on parempi miettiä tuntuuko sen tekoprosessi hyvältä. ”Opin aika nopeasti seuraamaan intuitiotani. Vielä nykyäänkin tartun aina ensimmäiseen ideaan. Jos aivoni sanovat ”sininen”, otan sinisen. Jos alan yhtään ajattelemaan, sommittelemaan ja miettimään, koko prosessi häiriintyy. Koska työskentelytapani on niin intuitiivinen, minusta tuntuu usein etten maalaa itse, vaan maalaus ikään kuin kasvaa esiin minun kauttani”

 

Kuula sekä maalaa että piirtää, ja intuition seuraamisen lisäksi hänellä on vain yksi sääntö: jokainen työ pitää tehdä valmiiksi saakka, mitään ei saa jättää kesken. ”Työ on valmis sitten kun pohjan valkoista ei näy enää ollenkaan”, Kuula sanoo. ”Ihmiset tekevät usein sen virheen, että he aloittavat piirtämisen, mutta päättävät jossain vaiheessa, etteivät osaakaan piirtää, ja jättävät työn kesken”, Kuula jatkaa sitten. ”Eihän mikään puolivalmis koskaan näytä hyvältä. Ei puuseppäkään jätä tuolia puolivalmiiksi, ja hauku sitten itseään huonoksi puusepäksi”, Kuula nauraa.

 

Esikuvia Kuulan ei tarvitse miettiä pitkään: niitä on tasan yksi. ”Olen aina tuntenut jonkinlaista sukulaisuutta Frida Kahloon. Mursin lapsena jalkani erittäin pahasti kahteen otteeseen, ja sain sairaalassa komplikaatioita, sydämeni pysähtyi, kuolinkin hetkeksi ja vajosin koomaan. Vietin sairaalassa pitkiä aikoja yksin, ja piirsin ja kirjoitin siellä päiväkirjaa, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Myöhemmin näin elokuvan Frida Kahlosta, ja sain tietää että hänkin oli joutunut olemaan lapsena pitkiä aikoja sairaalassa, ja kiinnostuin sitä kautta hänen taiteestaan. Pidän Kahlon maalausten maailmasta ja siitä, millä tavalla hän tuo niissä esiin omaa sisäistä maailmaansa. Samanaikaisesti tuntuu kliseiseltä mainita juuri Frida Kahlo, kun hän on taiteilijana niin ikoninen ja tunnettu, ja varmasti todella monien muidenkin ihmisten esikuva.”

 

Aloittaessaan maalaamisen vuonna 2018 Kuula oli aktiivinen näyttelyiden suhteen. ”Tein silloin joka kuukausi yhden suurikokoisen teoksen, ja pidin monta näyttelyä useissa vaasalaisissa ravintoloissa. Viime aikoina en ole pitänyt näyttelyitä, mutta olen tehnyt seinämaalaukset El Diablito- ja Urban pasta-ravintoloihin, ja tein myös kolme seinämaalausta Wasa Graffitilandiaan. Graffitilandiassa kokeilin ensimmäisen kerran spraymaalausta, ja siinä olikin hieman opettelemista”, Kuula nauraa. ”Rakastan suuria pintoja, ja siksi katutaide kiinnostaa. Spraymaaleissa tulee vain vastaan se, että ne eivät ole kovin ekologisia, ja ekologisuus on kuitenkin minulle tärkeää. Maalaankin enimmäkseen kaikenlaisilla jämäväreillä, toisilta yli jääneillä akryylimaaleilla”, Kuula kertoo.

 

Viime aikoina Kuula on tehnyt teoksia öljypohjaisilla liiduilla, josta syntynyttä pintaa hän on käsitellyt pellavaöljyllä. ”Sillä saa aikaan aivan huikean paksun pigmentin, se on kuin samettia. Olen vielä epävarma sen suhteen, pitäisikö teokset vielä lakata jollain, että väri pysyisi paremmin kiinni. Rakastan kuitenkin tehdä tällaisia kokeiluja erilaisten materiaalien kanssa!”

 

Ia Kuulan teoksia voi nähdä heinäkuussa Vaasan Minimossenilla. Kuula on puhunut muutaman gallerian kanssa näyttelyistä, mutta mitään varmaa ei ole vielä päätetty. ”Taiteilijan ammattiin kuuluu muutakin kuin maalaamista. En ole juurikaan hakenut apurahoja, eikä ole minkään yhdistyksen tai kollektiivin jäsen. Minulla pitäisi olla manageri, joka hoitaisi tällaisia asioita puolestani”, Kuula huokaa.

 

Vaasalaisesta taidemaailmasta Kuulalla ei ole paljoa kokemusta. ”Parhaiten tunnen suomenruotsalaisten toimijoiden, kuten Platformin ja Malaktan toimintaa. Korona-aika jäi mieleeni tyhjänä, tapahtumattomana aikana, mutta nyt erilaiset toimijat näyttävät taas aktivoituneen”, Kuula toteaa. ”Olen kyllä aika ulkopuolinen vaasalaisessa taidemaailmassa, ja tiedostan, että minun pitäisi mennä rohkeasti mukaan erilaisiin yhdistyksiin ja porukoihin. En asu Vaasan keskustassa vaan maaseudulla Vaasan ulkopuolella, ja sekin vaikuttaa: en tule niin helposti osallistuneeksi tapahtumiin ja kursseille, kun niihin pitää aina erikseen lähteä. Haluaisin kyllä tavata enemmän inspiroivia ihmisiä ja olla tekemisissä toisten taiteilijoiden kanssa”, Kuula sanoo.

 

Tulevaisuuden suhteen Kuula on luottavainen, ja hän suorastaan pursuaa ideoita. ”Olisi hienoa jos taide näkyisi Vaasassa enemmän katukuvassa. Olisi hienoa tehdä vaikka joku yhteisteos keskelle toria! Haluaisin maalata myös muotokuvia erilaisista ihmisistä. Olisi kiinnostavaa tutkia, mitä silloin kasvaisi esiin, kun tekniikkani on kuitenkin aika intuitiivinen. Haluaisin kokeilla myös veistosten tekoa, opetella vaikka hitsaamaan suurikokoisia teoksia.”

 

Kuulalta voi ostaa teoksen ottamalla yhteyttä kuvapalvelu Instagramin kautta. ”Teen myös tilaustöitä, joissa yhdessä asiakkaan kanssa päätän teoksen koon, värimaailman ja materiaalit, ja sovin teoksen hinnan. Asiakas saa vielä lopuksi katsoa valmista teosta, ja päättää haluaako ostaa sen”, Kuula vinkkaa lopuksi.

 

 

 

 

Moder jord

 

 

 

Nyckelpiga

 

KUVAT: Ia Kuula

Haastattelu : Laura Hellbom